TÄSÄ MÄ OLEN!

Hola ihanat!

Tuntuu varmaan todella turhauttavalta vakituisille lukijoilleni että esittelen itseni.

 Blogia on takana 4 vuotta ja uusia lukijoita sujahtaa mukaan kuin sieniä sateella, joten päätin avata esittelyjakson itsestäni :)

Jotta teille hiukan aukeaa ovi "Eijan maailmaan", niin tässä sitä faktaa nyt tulee!

Olen 35-vuotias vaimo, äiti, kauneusalan yrittäjä Merimaskusta. Ihan kaikkien alkujen alku on tapahtunut Valkeakoskella, sinne synnyin onnekkaiden tähtien alle ihanaan perheeseen. Mun "Koskin Kotiin" -niinkuin sitä tykkään kutsua kuuluu äiti, isä, ja kaksi siskoa perheineen. Valitettavasti isä on enää rakas muisto, sillä isäni menehtyi vuonna 2018. MUTTA sydämessä siellä asuu aina äiti ja isä <3

Kun aika oli kypsä, Valkeakosken lukio oli ohi, lakki päässä (kourassa ettei hiukset mene huonosti), siirryin maailmalle silloisen poikaystäväni kanssa. Sitä riemua kesti useita vuosia, seikkailimme pitkin Suomea, piipahdimme Skotlannissa ja lopulta monen monen mutkan kautta päädyimme Turkuun. Ennen Turkuun muuttoa päädyin suorittamaan armeijaan asepalveluksen ja 12 kuukautta myöhemmin kotiuduin reservin alikersanttina. Se on edelleenkin minun reseviarvoni, odottelen vielä innolla toista kertausharjoitusta, jos vaikka "kessunjämät" kouraan tarjottaisiin :)

 Matkalla vaihtui unelmat todeksi ja monet haaveet tomuiksi, mutta kiinnostus kauneusalaan on ollut mukana aina. Turku koitui monen asian kohtaloksi, silloin valitettavasti ymmärsin ettei tulevaisuuteni ollut samassa linjassa pitkäaikaisen poikaystäväni kanssa ja päädyimme eroon. 

Silloin kaatui elämäni ensimmäinen, todella merkityksellinen parisuhteeni. 

Siitä alkoi todellinen uuden elämän etsiminen ja lopulta, monen mutkan ja suoran pätkän jälkeen löysin itseni saaristosta, Merimaskusta. En varmasti helpointa tietä valinnut. Tapasin nykyisen mieheni olessani töissä. Mieheni oli tuolloin ollut 3 vuotta pyörätuolissa, alaraajavammautuneena veneonnettomuuden jäljiltä. Mitään toivoa kävelemisestä ei ollut, joten elämä oli aloitettava uudelleen, vammautuneena. Ei todellakaan ollut yksiselitteinen päätös aloittaa seurustelu vammautuneen miehen kanssa. Mutta tässä sitä ollaan! :) 

Naimissa 12.6.2019 yhdeksän vuotta.

Perheemme ensimmäinen poika syntyi 28.12.2009 ja muutaman vuoden lapsettomuushoitojen jälkeen perheeseemme siunaantui vielä yksi biologinen poikamme 22.05.2015.

Vauhtiveikot on elämäni valo. Vanhempi poika täyttää tänä vuonna jo 10 ja pienempi W täytti menneellä viikolla 4. Olen elämässäni kaikista ylpein lapsistani. Jos mitään muuta hyvää en ole saanut aikaiseksi, niin ainakin nämä kaksi sankaria täyttää sydämeni.

MUTTA: Ei lapsettomuushoitoja enää tähän perheeseen, se viisi vuotta oli kyllä semmonen taival että huh huh!

Ja onhan meillä myös kissa. Se on Pörrö, rouva joka huutaa nykyään ihan hirveesti. Hän kaipaa juttuseuraa, rapsutusta ja rakkautta ja usein rapsuttajaksi kelpaa vain mieheni :) Pörrö täyttää 16-vuotta ja ainoastaan aamuisin huomaa että rouva on jo vanhentunut. Aamun venyttelyt voi kestää iltapäivään.

Valmistuin meikkaaja-maskeraajaksi vuonna 2008 ja Diplomi-kosmetologiksi Turusta vuonna 2013.

Ja alalle olen jäänyt sekä alaan rakastunut. Tykkään todella paljon työstäni yrittäjänä. Minulla on oma pieni kauneushoitola kotonani Merimaskussa, teen meikkitöitä, kirjoitan tätä blogia ja opetan Turun Kosmetologikoululla. 

Luonteeltani olen äkkinäinen ja iloinen. Mieheni mukavasti tasapainottaa äkkinäisyyttäni ja olenkin oppinut nukkumaan yön yli ja harkitsemaan asioita :) 

Rakastan asiakaspalvelua, tykkään tehdä hoitoja ja suurin intohimoni on kalastus. Isä oli minun kalakaveri, joten kynnys lähteä merelle ilman isää on kasvanut, mutta yritän tänä kesänä sen kynnyksen madaltaa. Mato-ongelle siis :)

Olen saavuttanut ja menettänyt asioita ja ihmisiä elämässäni, mutta se mikä minut on kokonaisena pitänyt on perhe. Rakastan kotiani yli kaiken, täällä on ihmisen hyvä olla. Joka vuosi liioittelen kesäkukkien määrässä, mutta annan sen itselleni nopesti anteeksi. Kukat tuovat iloa elämääni, niitä on ihana katsella ja kastella (kun muistan). Jos olen unohtanut ne kastella, ei hätää, naapurissa asuva anoppi on ne kastellut :)

Luen paljon, usein alaani liittyvää kirjallisuutta, mutta kaikki dekkarit kiinnostaa myös erityisen paljon. En katsele telkkaria juuri lainkaan, olen yrittänyt, mutta en ole löytänyt mitään yhteistä television kanssa :)

Lapsuudenhaave oli olla poliisi.

 Olen suhteellisen pitkäpinnainen ihminen, en suutu helposti, mutta sitten kun suutun, niin mieheni aina sanoo että "tais mennä kuppi nurin". Lepyn kuitenkin nopeasti. 

Nauran usein ja kovaa, toivottavasti iloisuus ei koskaan poistu minusta. 

Löydät minut täältä blogista, hoitolastani Merimaskusta, Turun Kosmetologikoulusta tai Instagramista nimellä eijanordlund.

Tervetuloa seuraamaan blogiani ja tervetuloa myös asiakkaakseni :)

Eija