lauantai 7. toukokuuta 2016

Miten ideat syntyvät?

Mikä ihana viikko ollut ilmojen puolesta! Upeaa kun voi vihdoin ja viimein todeta kesän OIKEASTI olevan täällä! 

Olen monta kertaa luvannut vastata kysymykseen: miten meikki-ideani syntyvät? 
Jäin oikein itsekkin pohtimaan, että mites ne kaikki värikkäät kuvat tulevat ajatuksiin, vai saapuuko ideat niitä vähiten odottamalla, voiko itseään pakottaa olemaan luova?

Työhuoneeni on värikäs, hiljainen ja sijaitsee erillisessä rakennuksessa talostamme. Usein istun työhuoneessani, en laita edes musiikkia taustalle, vaan istun ja katselen meikitöntä ihoani.
 Meikitön kasvojen iho on minun silmissäni koskematon A4, puhdas kanvas, pyytteetön alku.
Katselen värejä, pyörittelen paletteja ja päätän teeman.

Värikästä?
Synkkää? 
Arkista?
Teatraalista?
Kaunista?
Pelottavaa?

Kun olen teeman päättänyt, mietin viime päivien tuntemuksia. Mistä tunsin iloa? Mistä surua? 
Usein meikit ovat omien tuntemuksieni luomus. Joskus yksiväristä, yksitoikkoista, joskus riemun kiljahdukset voi tuntea meikin läpi.

Välillä tunnetta ja ajatusta ei synny. Palaan kotiin. En tee meikkiä. En pysty pakottamaan itseäni "luomaan" mitään, elän selvästi jotain tunnetta kun meikkaan. Tähän tulokseen olen tullut :)

Olen kaikista luovimmillani iltaisin. Silloin kun lapset ovat nukkumassa, sisällä on hiljaista ja voin rauhassa keskittyä työhön. 

Näytän erään illan esimerkki työn tältä viikolta.

Olimme vanhimman poikani ja anopin kanssa kävelemässä pitkällä iltalenkillä. Koska asumme maaseudulla saaristonkupeessa, kotipihasta päätyy heti metsään, merelle tai pellolle. Lähdimme poikani johdattelemana kävelemään metsään ja lähellä olevalle suolle. 

Isuimme välillä kalliolla ja ihailimme kaunista iltaa. Taivaanranta alkoi täyttyä punaisesta, keltaisesta ja oranssista väreistä.


Kun palasimme kotiin, aloin heti piirtämään. Punaista, keltaista, oranssia ja kultaa, värit olin päättänyt, mutta SE, että siitä työstä tuli TÄLLÄINEN...mulla ei ole aavistustakaan. Siitä vain TULI tälläinen. On varmaan hyvin erikoinen ajatustenjuoksu mun päänsisällä :)

Mutta olen monesti kuullut ja tiedostan kyllä itsekkin olevani hyvin taiteellinen ihminen. Se ilmenee myös luonteestani, olen räiskyvä, iloinen, kova ääninen, tunteellinen, empaattinen, murehtija, auttavainen ja (ystävieni suusta) hyvä kuuntelija.

Olen joskus kärsinyt luonteestani, koska empaattisuus ja avuliaisuus on kostautunut suhteellisen katkerasti. Kun ikää on tullut, olen pyrkinyt opettelemaan itsestäni uusia puolia, olen opetellut säätämään empaattisuuttani ja pyrkinyt vähentämään murehtimista.
Nykyään pidän itsestäni just tälläisenä kuin olen. 
Tärkein palaute kuitenkin tulee aina mieheltäni, joka sanoi mulle;

"Älä ikinä muutu, oot just paras tuollaisena."
:)

Niin ne ajatukset siis syntyvät. Puolivahingossa, ei pakottamalla, vaan moni työ on myös monen hyvän sattumusten summa.

Ihanaa huomista äitienpäivää kaikille äideille, erityisesti 
MUN OMALLE RAKKAALLE ÄIDILLE VALKEAKOSKELLE! <3

Eija





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti